Matkaraportteja Maailmalta: Düsseldorf & Rotterdam

3.2.2006 DEG-Krefeld & Feyenoord-Ajax
 
Helmikuun alussa oli taas aika tutustua kulttuuriin oman pienen maailmamme ympärillä, suunnaksi Düsseldorfiin kiekkoa ja Rotterdamiin palloa katsomaan. Pieni varoituksen sananen heikkohermoisille: Tästä eteenpäin teksti tulee ajoittain olemaan rankasti puolueellinen, jos siis tunnet jääneesi gloryhunter-Litmanen tasolle tai muuten sympatisoit Amsterdamin omaa juutalaista joukkuetta… älä ota nokkiisi!

"Kippis ja kulaus, elämäni munaus"

Perjantaina 3.2 sinivalkoiset siivet lennättivät jälleen miehemme maailmalle, edessä pikainen lippujen haku Amsterdamista, jonka jälkeen reilu kolmen tunnin junamatka paikallisjunilla Düsseldorfiin. Kun liput klassikkoon vihdoin olivat taskussa oli aika hakea evästä rankalle matkalle halki peltojen ja kanaalien, nestetankkauksen alimitoituksesta johtuen jouduimme ravaamaan pitkin Venlon rajakaupunkia ja selvisimme junaamme noin 2 minuuttia ennen sen lähtöä. Viimeinen tunti pätkästä saadaan kulumaan rattoisasti, viereen istahtaa eläkeiässä oleva saksalainen mies, jolla uskomaton tarve keskustella kanssamme. Düsseldorfissa junasta ulos ja oluelle. Paskemminkin on baareja tullut valittua, tämänkertainen täynnä casuaalia, johtuen Fortuna Düsseldorfin vieraspelistä.

Hotellin bongauksen jälkeen pientä purtavaa naamaan, pari olutta ja saksalaisia ystäviämme odottamaan asemalle. Fortunan miehiä virtaa tasaiseen tahtiin juniin, poliisien valvovien silmien alla. Toiseen suuntaan käytävää matkaa Krefeldin kannattajia, pukeutuneena saksalaisiksi joulukuusiksi. Hetken kuluttua samaan sporaan ja kohti legendaarista, vuonna 1933 rakennettua Brehmstrassea. Kuuleman mukaan hallissa saattaisi jostain kulmasta hieman vetää, näin todella olikin! Reilut tuntia aikaisemmin pääsemme sisään ja seisomakatsomot alkavat jo täyttyä. Hallissa todella vetää, sillä sen toisella pitkällä reunalla ei ole seiniä lainkaan! Lämmikkeeksi muutaman euron olut kouraan ja ottelun alkua odottamaan seisomakatsomoon. Hallin ollessa ääriään myöten täynnä (ei siis loppuunmyyty) syttyvät tähtisädetikut (Suomessa putkaan) palamaan, oluen höyryisen ilman täyttää puna-keltaisesta merestä lähtevä laulu…ottelu on valmis alkamaan.

Krefeld saapuu jäälle vihellyksien kera, kun taas kotijoukkuetta potkitaan persuuksille soihduilla ja laululla. Pelin alku on murhaava, yhdeksässä minuutissa DEG iskee kolme kertaa kiekon Krefeldin maaliin, tunnelma on loistava! Hieman vajaan 10 000 katsojan ihmetykseksi Krefeld käy tuikkaamassa kiekon Alexander Jungin selän taakse kaksi kertaa vajaan minuutin sisään ja peli on jälleen uusi. Toisessa erässä molemmat joukkueet iskevät yhden maalin ja kolmanteen erään mennään DEG:n johdossa 4-3. Kolmannessa erässä molemmilla on paikkoja, mutta erän ainoan tekee Krefeld ja mennään rangaistuslaukauskilpailuun. Musertavasta alusta huolimatta Krefeld onnistuu ja voittaa ottelun. Tunnelma ei laske, hauskanpito ja laulu jatkuvat vielä jäätyneiden jalkojen polkiessa lumista maata.

Takaisin sporaan ja kohti keskustaa, matkalla vaunun kestävyyttä koetellaan hakkaamalla ikkunoita, kattoa ja ovia sekä pitämällä meteliä ajankuluksi. Varmaan harvinaista oli myös Jokerit-Jokerit-huuto, jonka kaverimme aloittivat kesken matkan. Ytimessä syömään ja hiljalleen nukkumaan, olihan aamulla parintunnin matka junalla takaisiin vihreämmille, ruohoisille niityille. Juna-asemalla myös Fortuna Düsseldorfin pojat olivat saapumassa illan retkeltään, vastassa rutkasti SS-miehiä pikku-hauvojensa kanssa.

Suurin yllätys tällä pikareissulla oli ehdottomasti pelin taso, joka oli ajoittain jopa loistavaa! Hienoja maaleja sekä vauhdikasta peliä, jossa ajoittain mentiin päästä päähän kovallakin vauhdilla. Hävetä ei saksalaisen joulukuusen tarvitse, peli kestää vertailun SM-liiga kiekkoon koska tahansa! Tunnelma oli tyypillistä saksalaiselle kiekolle, iloista meteliä riitti tilanteesta riippumatta. Hävetä ei myöskään tarvitse suomalaisen casuaalin, ajoittain nykyinen meininkimme on todella hyvää Eurooppalaista tasoa. Otteluun verrattuna katsomossamme on huomattavasti aggressiivisempi tunnelma, erona vain ja ainoastaan äänenvoimakkuus.

The bright side of life

Lauantain rentoutumisen jälkeen oli aika haukata jälleen pala klassikkoa. 12.30 sunnuntaina alkavaan otteluun tuli valmistautua huolella, olihan kyseessä Eredivisien ehdottomasti kuumin ja suurin ottelu Feyenoordin ja juutalaisten välillä. Feyenoord haki tuplavoittoa ajaxista ensimmäistä kertaa vuosiin, ajaxin harmittavan huonon kauden kohdalla tätä voitiin pitää jopa selvyytenä.

Suuntasimme hyvissä ajoin kohti asemaa, suoritimme tankkauksen sekä istahdimme tunnin matkalle kohtia aitoa ja pyhää mekkaa, De Kuipia. Sumuiseen Rotterdamiin saavuimme aamutuimaan, pistäydyimme oluelle ja lähdimme hyvissä ajoin taxilla kohti De Kuipia. Koska kaikki oli tähän asti mennyt liiankin sujuvasti, päätti kuskimme järjestää turisteille maksullista huvia. Kyseessä ei ollut se perinteinen maksullinen huvi, vaan noin 3km kävelymatka helvetillisellä kiireellä tihkusateessa. Mellakkapoliisien pyöriessä stadionin ulkopuolella sisältä kantautuivat kutsuvat sävelet, vuorossa oli perinteinen vittuilu eri päädyissä majailevien kannattajien välillä. Juutalaisten piipittäessä omassa karsinassaan, tervehdittiin heitä mm. "Hamas, Hamas…"-huudoilla. Tätä oli pakko saada lisää!

Lepsuhkon turvatarkastuksen jälkeen syöksyimme katsomoomme, jossa paikkoja ei ollut erikseen lipuissa määrätty. Katsomon ollessa täyteen ahdettu, löysimme ihmeenkaupalla "tilaa" ylimmältä riviltä. Katsomossa syyllistyttiin heti alussa suomalaiseen huliganismiin, eli penkeillä seistiin ja rivouksiakin ehdittiin suoltaa! Juutalaisten majaillessa heille turvallisimmassa paikassa, eli turvamiesten ja pleksien ympäröimänä, Feyenoordin pääty täyttyi ensin puna-mustasta paperisilpusta. Tämän jälkeen puna-musta-valkoinen mosaiikkotifo täytti stadionin, taustalla kymmenkunta soihtua säestämässä rotterdamilaista yleisöä kohti taistelua.

Pillin vihellys ja klassikko oli valmis alkamaan. Sumuisen ilman täyttää meteli, jollaista pieni suomalainen ei koskaan ollut uskonut kokevansakaan. Lähes koko stadionin seisoessa ja laulaessa painaa ajax yllättäen hyökkäyksiään kohti Feyenoordin päätyä. Kulmia annettaessa päälle sataa kaikkea mahdollista irtonaista jo poltetuista soihduista paperiin ja tuoppeihin, kulman antajan ilme kertoo nautinnosta päästä kosketuksiin yleisön kanssa. 21 minuutin pelin jälkeen Nicky Hofs iskee maalin Feyenoordille ja katsomo repeää liitoksistaan, katsomot valtaa kaaos jota säestää valtaisa meteli! Vieressäni seisova mies tarttuu kiinni hihastani, jottei tipahda alas penkiltään ja jatkaa hullua repimistään muiden hyppiessä lähes toistensa päällä.

Minuuttia myöhemmin Rosenberg iskee tasoituksen ja karsinaan saadaan vihdoin eloa, samoin ympäröiviin järjestysmiehiin, jotka tiivistävät linjaansa muutaman innokkaan rotterdamilaisen pyrkiessä tekemään lähempää tuttavuutta vähemmistön kanssa. Rosenberg siirtyy tuulettamaan kohti katsomoamme, josta vastataan keskisormin ja pulloin. Maalista huolimatta Feyenoord painaa peliä tihkusateessa kohti ajaxin maalia, vain hetki ennen puoliaikaa Romeo Castelen onnistuu ja kaaos on jälleen valmis! Maalista innostunut kotiyleisö suuntaa onnensa kohti pääkaupunginpoikia heti puoliajan koittaessa, "hama, hamas"-huudot siivittävät ihmiset tankkaamaan 2,50€:n tuoppeja ja muita hollantilaisia antimia.

Toisen puoliajan alussa katsomot pullistelevat jälleen, olutta nauttiva yleisö saa jälleen 48. minuutin kohdalla syyn heittää tuoppinsa ilmaan Dirk Kuytin iskiessä Feyenoordin jo 3-1 johtoon! Tämän jälkeen hiljaista hetkeä ei tulekaan, edellisen huudon loppuessa seuraavaa viritellään ja entistä kovemmalla voimakkuudella…Tunnelma hakee vertaistaan ja voin sanoa, etten ole aikaisemmin vastaavaa koskaan kokenut! "Always look at the bright side of life"-virsi antaa jo suohon vajonneille pääkaupunkilaisille syyn elämöidä, vastassaan heillä on kymmeniä tuhansia tuijottavia keskisormia sekä virnuilevia kasvoja.

Lisäajalla kotiyleisöstä suurin osa on varmasti lähellä sydänkohtausta, sillä Huntelaar kaventaa tilanteeksi 3-2. Iäisyydeltä tuntuvat minuutit päättyvät vapauttavaan vihellykseen, joka saa jälleen aikaan valtaisan metelin sekä vittuilun kohti karsinaa. Karsinan alaosassa alkaa pienimuotoinen hässäkkä, jossa turvamiehet pyrkivät estämään valloitushaluiset amsterdamilaiset. Hetken nahistelun jälkeen muu huomio kiinnittyy voittajajoukkueeseen, joka kiertää stadionia kiittäen yleisöä. Rotterdamilaiset palkitsevat sankarinsa huivit ilmassa, laulaen ja taputtaen…tupla! Ihmiset poistuvat onnellisina ulkopuolelle, jossa erittäin suuri määrä poliiseja on rauhoittelemassa suurempaa voitonriemua.

Päätämme jäädä muiden tavoin antamaan jäähyväisemme vierailijoille, joiden matka pitkin putkea toisi heidät allamme olevalle juna-asemalle. Hetken värjöteltyämme huomaamme ihmisten kaikkoavan kauemmas sillalle, muutaman kymmenen poliisin tyhjentäessä aluetta mellakkavarustuksessa. Muutaman stepatun askeleen jälkeen saan poliisihevoselta ystävällisen tervehdyksen päähäni, ennen kuin ehdin kääntää pääni, minua jo työnnetään hevosen voimalla hieman vauhdikkaammin eteenpäin. Muutaman metrin jälkeen käännän pääni ja huomaan hieman taaempana tulevan kaverin saavan tuhdin annoksen patukkaa, ehdin todeta "fuck" kun jo itsekin saan maistaa todellista lutuuria, herkkää. Silta on toisesta päästä tukittuna ja paikalle on kerääntynyt sadoittain ihmisiä, enkä tarkoita nyt joulukuusia tai sikariosastoa. Lämpöä pidetään yllä mm. heittelemällä pulloja ja muutamia kiviä kohti linjassa seisovia poliiseja sekä hyppien niin, että silta sen voimasta heiluu! Juutalaisten kulkiessa heille niin tutussa jonossa kohti junia vieressä oleva kaveri päättää häiritä alhaalla olevaa poliisikoiraa räyhäämällä ja heittelemällä kolikoita. Juutalaiset saavat tutun "hamas, hamas"-tervehdyksen, ajoittain tilanne sillalla lähellä ryöstäytyä käsistä. Raiteiden varrella pieniä ryhmiä juoksentelee ympäriinsä, mutta pääkaupunginpojat saavat tämän kerran huokaista helpotuksesta. Klassikko on saanut lähes arvoisensa päätöksen…

Edellistä derbyä en edes halua muistella, tunnelmaltaan sitä ei millään tavoin voi verrata tämänkertaiseen. Aggressiivisuudeltaan, tunnelmaltaan ja pelillisesti parempi ottelu ei voinut jättää ketään kylmäksi. Yksi Euroopan kovimmista ryhmistä ei kynsiään vielä päässyt näyttämään, mutta asiallisen vaatetuksen suuri määrä kuvaa hyvin asiasta ymmärtävien määrää satamakaupungissa. Jos Hollantiin matkaat, kierrä Amsterdam Arena kaukaa ja keskity todelliseen kulttuuriin… This is my Feyenoord!

teksti, kuvat & videot: hool

VIDEOITA:
- video 1
- video 2
- video 3
- video 4
- video 5
- video 6
- video 7
- video 8