Matkaraportteja maailmalta: Manchester

Tietyin aikavälein on aina mukavaa lähteä ulkomaille nauttimaan vieraan maan urheilukulttuurista. Tällä kertaa kohteena oli Manchester.

Kaverillani asuu tuttu Manchesterissa joka pystyi vaivattomasti hommaamaan liput Manchester Cityn koti-otteluun. Tämä seikka vaikutti suuresti matkakohdetta valittaessa. Vielä kun Jokereillakin sattui olemaan taukoa peleistä lukuun ottamatta yhtä tusina-jullipeliä, oli matkalle helppo lähteä.

Muutamaa päivää ennen matkaan lähtöä meille selvisi, että samana päivänä jona saavumme perille pelataan myös Boltonissa valioliiga ottelu Bolton -Tottenham. Bolton sijaitsee noin puolentunnin junamatkan päässä Manchesterista joten eihän tilaisuutta sopinut jättää käyttämättä. Ennakkotietojen mukaan lippujakin saisi vielä portilta.

Saavuimme Manchesteriin iltapäivällä. Hotellimme sijaitsi pienehkön kävelymatkan päässä keskustasta, Rusholmessa. Meille kerrottiin, että alue on aikaisemmin ollut varsin levotonta eri jengien taistellessa reviiristä. Emme kuitenkaan huomanneet mitään häiriökäyttäytymistä matkan aikana.

Lähdimme hyvissä ajoin junalla matkaan, jotta ehtisimme käydä jossain paikallisessa pubissa vielä ennen ottelun alkua. Boltonin Reebok Stadium sijaitsee aivan kivenheiton päässä Horwich Parkwayn juna-asemalta joten vaikeuksia stadikan löytämisessä ei ollut. Pubin löytämisessä sen sijaan oli, silllä koko stadion-alueelta ei löytynyt juottolaa jossa janoiset suomalaiset urheilun ystävät olisivat voineet piipahtaa.

Lyhyehkön Bolton -Fan store visiitin ja lippuluukulla käynnin jälkeen päätimme siirtyä sisätiloihin tutkimaan ottelu-ohjelmaa (jotka muuten Englannissa ovat moni kymmensivuisia ja kaikin puolin laadukkaita) ja juomaan ne kaivatut tuopposet.

Vaikka istuimmekin päätykatsomossa oli sijaintimme silti ihanteellinen. Samassa päädyssä suoraan yläpuolellamme yläkatsomossa olivat äänekkäät Tottenhamin kannattajat ja vieressämme alakatsomossa kulmalipun tuntumassa taas Boltonin rumpuryhmä ja ydinkannattajat. Siitä oli mielenkiintoista seurata kun faniryhmät herjasivat toisiaan hienoilla lauluilla ja huudoilla. Vastaavaa kulttuuria toivoisin Suomen jääkiekko katsomoihinkin, mutta sitä lienee vaikea toteuttaa ilman että aletaan itkeä ja viljellä perättömiä natsi syytöksiä. Ensimmäisellä puoliajalla nähtiin pari kohtuullista maalipaikkaa kummaltakin joukkueelta, mutta kokonaisuutena ensimmäisen kolmevarttisen aikana ei suuria pelillisiä hienouksia nähty.

Toisella puoliajalla El-Hadji Dioufin vietyä rankkarillaan kotijoukkueen johtoon nousi tunnelma myös katsomossa. Kannattajat lauloivat rumpuryhmän lyödessä tahtia ja yleisö tuntui viihtyvän viileässä tiistai-illassa hyvin.

Tottenham tasoitti kuitenkin pelin 1-1:een vaihdosta kentälle tulleen Jermain Defoen toimesta. Maali upposi helpohkosti muuten hyvän ottelun pelanneen Jussi Jääskeläisen jalkojen välistä verkkoon. Maalin jälkeen yläkatsomossa vaikuttaneet Spurs-fanit heräsivät tuulettamaan raivokkaasti tasoitus osumaa ja v*ttuilu koti- ja vierasjoukkueen kannattajien välillä kasvoi entisestään.

Lähes heti maalin jälkeen Tottenhamin Frederic Kanoute sai toisen keltaisen korttinsa lentäen suihkuun. Tässä vaiheessa myös katsomosta poistettiin pari kannattajaa vaikka en itse ainakaan nähnyt mitään konfliktin poikasta lehtereillä.

Pitkään näytti siltä, että Tottenham onnistuu taistelemaan tasapelin ottelusta miesalivoimalla kunnes Boltonin israelilais vahvistus Tal Ben Haim puski kulmasta 2-1:een viitisen minuuttia ennen loppua. "You`re not singing anymore!" -laulut, "Fucking wankers!" huudoilla höystettyinä osoitettiin jälleen Spurs-faneille ja viimeistään Kevin Daviesin loppuhetkillä laukoma 3-1 maali nosti tunnelman sellaisille sfääreille joista Suomessa voidaan minkä lajin tahansa katsomossa vain haaveilla. Silti kyseessä oli vain ns.normaali sarja-ottelu Valioliigassa. Ottelun jälkeen alkoi matka takaisin Manchesteriin ja sieltä muutaman pubin kautta hotellille.

Seuraavana päivänä oli reissun toinen ottelu, Manchester City - Newcastle. Päivällä oli aikaa tutustua kaupunkiin ja tehdä ostoksia. Kierrettäviä liikkeitä olikin paljon ja rahaa olisi saanut palamaan paljon enemmänkin mutta tällä kertaa onneksi budjetissa pysyttiin.

Joidenkin hotellissa kumottujen oluiden jälkeen suunnistimme hyvissä ajoin ennen illan ottelua majapaikkamme lähistöllä sijainneeseen pubiin nauttimaan muutamia pinttejä. Pubiin saapui myös kaverini tuttu joka oli jo aiemmin hankkinut meille liput kyseiseen peliin. Kun mies kuuli suunnitelmistamme lähteä matsin jälkeen suoraan Manchesterin yöelämään, alkoi epäilyjä hankkeen onnistumisesta tulla. Pukeutumisemme oli kuulemma liian casual yökerhoihin. Sumujen saarilla on monessa baarissa ovessa teksti "No football shirts" ja mm. Burberryn vaatteet ovat kokonaan kiellettyjä yökerhoissa tietyillä paikkakunnilla. Tällä halutaan ennaltaehkäistä mahdolliset häiriöt klubeissa. Päätimme kuitenkin yrittää, sillä ajattelimme, että olisi rasittavaa lähteä takaisin hotellille kledjuja vaihtamaan hyvässä nousuhumalassa.

Jutustelu pubissa oli leppoisaa ja pian huomasimmekin yllättäen, että pelin alkuun oli enää vajaa tunti aikaa. Alkuperäinen idea mennä stadionille bussilla meni puihin sillä dösäaikatauluista ei ollut mitään tietoa.

Taksin sai kuitenkin lennosta helposti. Taksikuski osoittautuikin ManU faniksi ja siitähän saimme tiukat keskustelut matkan ajaksi. Heppu ei voinut uskoa sitä että jotkut suomalaiset menee katsomaan Cityn matsia. Mies manasi, että pohjoismaista tulee tuhansia ihmisiä vuosittain Englantiin katsomaan Man Unitedia, Arsenalia ja Liverpoolia mutta hänen kyydissään on kolme suomalaista jotka ovat matkalla Manchester Cityn matsiin. Mitä v*ttua!!? Heh heh..

Perille kuitenkin päästiin vaivattomasti ja täytyy sanoa että tyylikkäästi valaistu uusi City of Manchester Stadion näytti ulkoapäin upealta pimenevässä illassa. Myös otteluliput olivat uutta teknologiaa. Lippu oli omalla nimelläni varustettu pankkikortin kokoinen muovinen kortti joka piti leimata portilla samalla periaatteella kuin esim. matkakortti Stadin dösissä. Käytävätilat olivat avarat eikä vessoihin ja myyntipisteisiin tarvinnut jonottaa joten puitteet stadionilla olivat erinomaiset.

Paikkamme olivat jälleen maalin takana. Newcastlen fanit, joita oli paikalla paljon, oli asetettu vastakkaiseen päätyyn vieden lähes puolet päädyn katsomokapasiteetista.

Peli lähti varsin tunnustellen käyntiin ja alun tunnelmasta vastasikin pääosin Newcastlen fanit. Jälleen kerran saimme huomata, tällä kertaa paikan päällä, kuinka hyvä maalintekijä Alan Shearer on. Mies pääsi oikealta laidalta hieman karkuun Cityn Ben Thatcherilta, eteni rangaistusalueelle ja laukoi pallon vastustamattomasti etuylänurkkaan David Jamesin käsien kautta. Ottelu oli ehtinyt vanhentua tässä vaiheessa kymmenisen minuuttia ja stadion hiljeni täysin lukuun ottamatta toisen päädyn vieraskannattajia. Kotijoukkue ei saanut ensimmäisellä puoliajalla vaarallisia tilanteita luotua kovista "Come on City!" kannatushuudoista huolimatta. Erätauolla lagerin litkimisen ohessa pohdimme sitä kuinka tunnelmasta huokuu se, että joukkue ja sen kannattajat muuttivat uudelle stadionille vasta vuonna 2003. Aina ei tuntunut olevan selvää kuka aloittaa huudot ja laulut katsomoissa.

Toisen puoliajan alussa City sai rankkarin. Robbie Fowler kiskaisi pilkulta varmasti 1-1 tasoituksen ja kotijoukkueen kannattajat saivat aihetta iloon. Tunnelma nousi jälleen loppua kohden kokoajan, mutta hurmioon ei 1-1 tasapeliin päättynyt kamppailu yleisöä siivittänyt.

Ottelun jälkeen kävelimme stadionilta keskustaan vaikka matkaa olikin useita kilometrejä. Tällä matkalla tuli myös reissun ainoa sadekuuro. Keskustaan päästyämme otimme suunnan, yllätys yllätys, pubiin jossa oli mukava käydä jälkipuinnit ottelusta. Myöhemmin illalla yökerhoon menokaan ei tuottanut suuria ongelmia. Toyota Hiacen kokoinen musta ovimies kyseli hieman jotain, mutta päätimme käyttää "suomi-kortin" ja totesimme korostetun huonolla englannilla olevamme Suomesta. Tämän jälkeen portsari päästi sisään ja toivotti tervetulleeksi. Tarkat muistikuvat illasta loppuvatkin sitten tähän.

Seuraava päivä oli viimeinen kokonainen päivä Manchesterissa ja se kuluikin lähinnä krapulaa potiessa ja viimeisiä rahoja kuluttaessa mm. kirjallisuuteen.

Näin tällä kertaa. Matkailu avartaa aina ja muutaman päivän satsi brittiläistä jalkapalllo kulttuuria piristää kummasti. Seuraavan kerran sitten varmaan jonnekkin muualle..?

Teksti: Fedoruk